Aloitin oman web-kehittäjäpolkuni jo 2000-luvun alkupuolella, joskin varsin hitaasti, eikä minulla ollut oikeastaan minkäänlaista ymmärrystä ohjelmoinnista. Kaikki tuntui silloin erittäin monimutkaiselta ja vaikealta. Tekemisen ja opiskelun myötä varmuus on kuitenkin kasvanut, mutta mikään ei ole tullut lopulta sen helpommaksi.
Aloittaessani uraani nettisivut tehtiin varsin suurelta osin vielä ilman WordPressiä tai Drupalia, Javascript-frameworkeista ei ollut silloin vielä tietoakaan (poislukien jQuery, joka oli ehkä enemmänkin kokoelma käyttöä helpottavia koodinpätkiä). Ensimmäiset nettisivuni tein siis käytännössä puhtaasti vääntämällä käsin HTML- ja CSS-koodia, ja olin niistä varsin ylpeä.
Isot pojat tietysti käyttivät jo tuolloin sisällönhallintajärjestelmiä, mutta ne olivat usein kankeita eikä pienillä yrityksillä tai yksittäisillä henkilöillä ollut sellaisiin varaa. Tuolloin ohjelmointikielenä käytettiin varsin paljon PHP:tä sekä Javaa. HTML, CSS ja Javascript olivat vielä lasten kengissä eikä niissä ollut puoliakaan niistä ominaisuuksista kuin nykyään.
Valtavaa kehitystä tekniikoissa
Nykyään tilanne on varsin erilainen, mutta toisaalta aika samanlainen. Ohjelmointikielinä PHP ja Java ovat suosituimpia kuin koskaan, minkä lisäksi uusia vaihtoehtoja on tullut vaikka kuinka paljon. Muita erityisen suosittuja web-kehityskieliä ovat Javascript ja Ruby, joista Javascript eritoten on kasvattanut suosiotaan ja käyttötarkoitustaan viime vuosina kaikkein eniten. Siinä missä aiemman Javascriptiä saatettiin käyttää muutamaan käyttökokemusta parantavaan animaatioon, nyt sillä voidaan rakentaa kokonaisia sovelluksia.
Ohjelmointikielet eivät kuitenkaan tunnu olevan suurin muutos tässä kentässä, vaan erilaiset frameworkit, jotka helpottavat ja nopeuttavat sovellusten rakentamista. Frameworkeilla tarkoitetaan kokoelmaa erilaisia koodinpätkiä, jotka toimivat tuovat valmiita ominaisuuksia ohjelmoijan käyttöön. Ohjelmoija voi siis keskittyä vahvemmin sovelluksen suunnitteluun ja laajempiin kokonaisuuksiin sen sijaan, että hän näpertelisi jokaisen ominaisuuden alusta asti käsin valmiiksi.
Nyt WordPress ja Drupal ovat käytössä kaikkialla, ja niillä on liuta kilpailijoita. Frontend-kehitykseen on kehitetty uusia teknologioita, jotka helpottavat sovellusten tekemistä, kuten React ja Angular. Backendille on omat teknologiansa, kuten .Net ja Node.js, jotka vain kasvattavat suosiotaan jatkuvasti. Lisäksi palvelimet ovat helpommin saatavilla ja edullisempia kuin koskaan, joten kuka tahansa voi tehdä nettisivun alusta loppuun, jopa ilman ammattilaisen apua.
Monen alan ammattilaisia
Jo parissakymmenessä vuodessa web- tai ohjelmistokehitys ylipäätään on kasvanut suurin harppauksin. Aiemmin yksi ohjelmoija saattoi tehdä kokonaisen sovelluksen, ja se oli kaikille toimiva ja hyvä (sen ajan standardeilla). Nykyisin yhden kehittäjän on miltei mahdotonta saada aikaan pientä sovellusta kummempaa aikaan, ainakaan bisneskäyttöön sopivaa. Aiemmin pienetkin osa-alueet ovat kasvaneet niin suuriksi, että jo yhteen kokonaisuuteen keskittyminen vaatii vuosien harjoittelua.
On graafisia suunnittelijoita, sisällön suunnittelijoita, ohjelmistoarkkitehteja, frontend-kehittäjiä, backend-kehittäjiä, ux-suunnittelijoita, tietoturva-asiantuntijoita, tietokanta-asiantuntijoita, DevOps-asiantuntijoita. Näillä kaikilla on omat tehtävänsä, ja mitä isommasta projektista on kyse, sitä tärkeämpää on olla jokaiselle osa-alueelle oma ammattilaisensa. Nämä kaikki voidaan vielä pilkkoa edelleen yhä tarkempiin osiin, joista löytyy omat ammattilaisensa.
Liiketoiminta vauhdittaa kehitystä
Web-kehitys on siis kehittynyt, mutta pysyykö liike-elämä sen perässä? Sama kysymys toiminee myös toisin päin. Liiketoiminta ja web-kehitys ovat nykyisin melko erottamaton parivaljakko. Internet on pitänyt huolen siitä, että liiketoiminnalle on löytynyt uusi foorumi ja sitä kautta web-kehityksestä on luonnollisesti muodostunut tärkeämpi osa liiketoimintaa.
Ehkä suurin muutos, mikä on osittain liiketoiminnan ansiota, on se, että nettisivujen sijaan nykyään puhutaan web-sovelluksista. Sovellukset ovat kuitenkin periaatteessa edelleen nettisivuja, mutta yhä useammin samaa ”ohjelmistoa” voidaan käyttää niin nettisivulla kuin natiiveissa sovelluksissakin.
Web-sovelluksen eri tasojen hajauttaminen on nykyään varsin yleistä. Esimerkiksi ohjelmiston backend on palvelimella X ja backendiä käyttävä nettisivu palvelimella Y. Tällä tavalla rakennettu ohjelmisto on paremmin skaalautuva käyttäjäkunnan kasvaessa.
Koska liiketoiminta ohjaa web-kehitystä varsin usein, on se viety erittäin virtaviivaiseksi. Kun sovellus pitää saada käyttäjien saatavilla mahdollisimman nopeasti, ei parane aikailla.
Ainoa pysyvä asia on jatkuva muutos
Aika ei ole kohdellut ensimmäisiä tekemiäni nettisivuja hyvin, mutta silloin alkanut kiinnostus web-kehitykseen on vuosi vuodelta kasvanut ja osaaminen kehittynyt. Jatkuva muutos tuntuukin olevan ainoa asia, mikä on pysyvää, ja mukana pysyminen vaatii jatkuvaa opiskelua.